Tiistait olivat yleensä hyviä päiviä. Tiistait olivat suorastaan erinomaisia päiviä. Olin herännyt aikaisin ja etsinyt sakset jo valmiiksi. Oranssit Fiskarsit nököttivät pöydällä taisteluvalmiina silppuamaan uusia säästöjä.

Yle Suomi soitti Olavi Virtaa ja kaurapuuro porisi kattilassa. Sillä välin pyyhin kirjahyllyssä seisovista maatuskoista pölyt.

- Olkaapa hyvät, puhelin maatuskoille.

Mutta eivät ne koskaan vastanneet takaisin.

Kiittämättömät rouvat katselivat, kun kauhoin puuroa lautaselle. Kaurapuuro, tuo ihmeruoka. Ilman kaurapuuroa Lasse Virenkään ei olisi voittanut neljää olympiamitalia, ajattelin. Jätin ihmepuuron lusikoimisen sikseen ja kaivoin keittiönkaapista VHS-kasetin. Tyrkkäsin sen videolaitteeseen, ja olohuone oli hetkessä täynnä urheilujuhlan tuntua!

München, 1972, 10 000 metriä.

Istahdin sohvalle. En voinut olla selostamatta selostajan päälle.

Lasse juoksee. Lasse kaatuu. Lasse juoksee voittoon. Kaikki ryntäävät onnittelemaan Lassea. Lasse saa kukkaseppeleen. Lasse on sankari. Lasse jää kaikkien mieleen.

Yhtäkkiä ovikello soi. En odottanut ketään. Kävelin ovelle, Lasse jäi olohuoneeseen tuulettamaan voittoaan.

Kurkistus ovisilmään, turvalukko pois, kliks kliks, ja ovi aukesi. Rapussa seisoi nuori mies.

- Hyvää päivää, se sanoi.

- Päivää.

- Mä oon tv-lupatarkastaja. Teidän taloutenne ei oo maksanu tv-lupamaksua.

- Kyllä minä sen maksoin. Odotapas, minä haen kuitin. Tule vaan kiireemmäksi aikaa tänne sisälle.

Lähdin hakemaan kuittia ja pian palasinkin lappusen kanssa. Mies katseli ja hymähteli.

- Selvä juttu. Tuolla meillä on varmaan vaan sattunu joku erehdys.

Nyökyttelin ymmärtäväisenä. Kysyin, haluaisiko hän jäädä kahville.

- En mä oikein taida, on hirvee kiire näissä hommissa.

- On pullaakin, lisäsin ylpeänä.

- Keliakia. Kyllä mun nyt täytyy mennä, mies sanoi vaivautuneena ja seisoi jo puoliksi rapussa.

- Ottaisit edes mehua!

Mies tuijotti minua hämmästyneenä, sanoi kiireesti hei hei ja läimäytti oven kiinni edessäni.

Asunnossa kaikui ja olin taas yksin Lassen ja kiittämättömien rouvien kanssa. Palasin keittiöön syömään puuroa. Se oli kylmää, harmaata, elotonta mössöä.

Päätin soittaa Markukselle. Markuksen numero oli pikavalinnassa. Puhelin hälytti pitkään. Markus ei vastannut. Kirosin poikani ja jatkoin kylmän aamiaisen kippaamista suuhuni.

Postiluukku kolahti ja singahdin pystyyn. Nappasin sakset pöydältä ja kipitin ulko-ovelle niin lujaa kuin entisen raksamiehen lonksuvilla polvilla pääsi.

Siinä ne nyt olivat. Nappasin lehtisen käteeni ja menin keittiöön istumaan. Painomuste tuoksui taivaalliselta. Paperi oli lämmintä ja sileää.

Täytyy leikata suoraan katkoviivoja pitkin, ei saa poistua polulta, täytyy mennä suoraan, ajattelin ja annoin Fiskarsien laulaa.

Kaksi pakettia kahvia vitosella. Appelsiinit neljäkymmentäyhdeksän senttiä kilolta.

Olin tyytyväinen tämän viikon saaliiseeni. Hypistelin kuponkeja isossa kourassani ja menin istumaan sohvalle.

Painoin Play-nappulaa. Vielä kerran, Lasse.