- Että mä vihaan sua!

- Mutta kun ei se asia oo niin yksinkertanen.

- Kyllä, kyllä se on! Miten voikin ihminen olla niin tyhmä!

- Älä itke. Mä en haluu että sä itket.

- Mä itken just niin paljon ku mä haluan. Mee helvettiin siitä.

- Yritetään vielä.

- Mä en haluu yrittää sun kanssa enää yhtään mitään.

- Mä olin sillon nuori, anteeks---

- Lähe nyt menee.

- Älä nyt.

- Kuule kyllä mä nyt! Mitään en oo koskaan toivonu niin paljon ja sitte sä tuut ja pilaat vittu kaiken.

- Tuo on jo kohtuutonta. Okei, mä myönnän, olin sillon ajattelematon ja---

- Mä en saa koskaan paapoa mun lapsia ja lapsenlapsia.

- Haluisitko sä jotain? Suklaata? Kahvia vaikka?

- Mä saan finnejä.

- Aha. Nii joo.

- Suksi nyt vittuun siitä.

- Mutta saahan niitä muualtakin.

- Ai finnejä?

- Lapsia.

- Jaa.

- Adoptoidaan.

- Ai joku tummahipiäinen?

- No vaikka. Tai joku kiinalainen. Niitä on siellä kuitenki liikaa.

- En tiiä. Olishan se nyt outoa.

- Miksei?

- No jos se tuo tänne vaikka jonkun taudin.

- On ne rokotettu.

- Mitä kaikki ajattelis.

- Ne varmaan ajattelis, että kyllä me ollaanki niin fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Mä luin lehdestä, että kansainvälisyys on tänä päivänä in.

- Nii. On tuossa kyllä perää.

- Ja se Ping Pong Ling vois opettaa sua tekemään sushia. Vai mitä ne siellä Kiinassa nyt syövätkään.

- Voi että. Mä en oo koskaan syöny sushia.

- Ja kevätkääryleitä.

- Voi että, kääryleitä.

- Mutta koiria sen ei annettais syödä.

- Ei. Kyllä lapsella pitää olla rajat.

- Ja rakkautta.

- Mä olisin niin hyvä äiti. Kävisin vanhempainilloissa ja järjestäisin juhlia sen kavereille.

- Pitäskö mennä heti maanantaina katselemaan tapetteja lastenhuoneeseen.

- Joo. Samalla käydään siellä adoptiotoimistolla.

- Meistä tulis niin hyvä perhe.

- Niin tulis. Voi Mikko. Mä rakastan sua niin paljon.