- Että mä vihaan sua!
- Mutta kun ei se asia oo niin yksinkertanen.
- Kyllä, kyllä se on! Miten voikin ihminen olla niin tyhmä!
- Älä itke. Mä en haluu että sä itket.
- Mä itken just niin paljon ku mä haluan. Mee helvettiin siitä.
- Yritetään vielä.
- Mä en haluu yrittää sun kanssa enää yhtään mitään.
- Mä olin sillon nuori, anteeks---
- Lähe nyt menee.
- Älä nyt.
- Kuule kyllä mä nyt! Mitään en oo koskaan toivonu niin paljon ja sitte sä tuut ja pilaat vittu kaiken.
- Tuo on jo kohtuutonta. Okei, mä myönnän, olin sillon ajattelematon ja---
- Mä en saa koskaan paapoa mun lapsia ja lapsenlapsia.
- Haluisitko sä jotain? Suklaata? Kahvia vaikka?
- Mä saan finnejä.
- Aha. Nii joo.
- Suksi nyt vittuun siitä.
- Mutta saahan niitä muualtakin.
- Ai finnejä?
- Lapsia.
- Jaa.
- Adoptoidaan.
- Ai joku tummahipiäinen?
- No vaikka. Tai joku kiinalainen. Niitä on siellä kuitenki liikaa.
- En tiiä. Olishan se nyt outoa.
- Miksei?
- No jos se tuo tänne vaikka jonkun taudin.
- On ne rokotettu.
- Mitä kaikki ajattelis.
- Ne varmaan ajattelis, että kyllä me ollaanki niin fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä. Mä luin lehdestä, että kansainvälisyys on tänä päivänä in.
- Nii. On tuossa kyllä perää.
- Ja se Ping Pong Ling vois opettaa sua tekemään sushia. Vai mitä ne siellä Kiinassa nyt syövätkään.
- Voi että. Mä en oo koskaan syöny sushia.
- Ja kevätkääryleitä.
- Voi että, kääryleitä.
- Mutta koiria sen ei annettais syödä.
- Ei. Kyllä lapsella pitää olla rajat.
- Ja rakkautta.
- Mä olisin niin hyvä äiti. Kävisin vanhempainilloissa ja järjestäisin juhlia sen kavereille.
- Pitäskö mennä heti maanantaina katselemaan tapetteja lastenhuoneeseen.
- Joo. Samalla käydään siellä adoptiotoimistolla.
- Meistä tulis niin hyvä perhe.
- Niin tulis. Voi Mikko. Mä rakastan sua niin paljon.
Kommentit